TEOSGALLERIA

Valokuva on kiinnostanut minua pitkään. Ensimmäinen mustavalkotyöskentelyn jakso oli 70-luvun lopulla, seuraava 90-luvun alussa ja nyt 2000-luvulla on kolmas tiivis pimiötyöskentelyn aika. 

Mustavalkoisilla valokuvilla tavoittelen ajattomuutta - hetkeä, joka on nyt tai on ollut joskus, mahdollisesti tulee vielä olemaan. Veteen heijastuvat pilvet ja kasvit sulautuvat vedenalaisiin kiviin ja varjoihin. Todellisuus peilautuu vedestä satumaisena ja muuttuneena. Pinnan alainen maailma ja veteen heijastunut kuva kohtaavat sekunnin murto-osan kestävässä hetkessä ja valottuvat filmille.

Paperiteoksissani tutkin valoa, luonnonvärejä, kasvikuituja sekä kerroksellisuutta, joka samanaikaisesti peittää ja paljastaa. 

Teokset muuttuvat katselukulman vaihtuessa. Läpikuultavat paperiteokset luovat haurauden illuusion, jossa valon sattumanvaraisuus kohtaa maalauksellisen kuidun. 

Vuodesta 1990 olen kokeillut luonnonvaraisten ja puutarhakasvien kuituja paperin valmistuksessa - etsinyt kasvikuituja, jotka ominaisuuksiltaan vastaisivat ohuita puupiirrospapereita. 

Luonnonvaraisista kasveista mielenkiintoisimpia ovat olleet nokkonen, horsma ja voikukka. Kuitujen laatu, kestävyys ja työstettävyys soveltuvat hyvin paperin valmistukseen. Tärkeätä on kasvien myrkyttömyys ja se, etteivät ne ole uhanalaisia. 

Puutarhan kasveista kiinnostavia ovat kuunlilja, päivänlilja, narsissi, saksankurjenmiekka ja siperianiiris. Paperiteoksissani käytän myös pellavaa, käsittelemätöntä pellavakuitua sekä vanhojen pellavalakanoiden ja -liinojen tähteitä. Tärkeä osa työskentelyä on materiaalien luonnonmukaisuus ja kierrätys.

Maalaukset vuosilta 1997-99 muodostavat sarjan 25x25. Maalausten lähtökohtana on väri, viiva, voima, vimma ja vaisto.  

On ilo lumoutua väristä yhä uudelleen, uskoa siihen, että tiedämme asioita, joita emme tiedä tietävämme sekä löytää värin ja viivan vaistonvarainen herkkyys, hermokas ote. 

Teokset ovat taiteilijan päiväkirja ja niissä näkyvät mielialojen ja tunnelmien vaihtelut. Välillä siveltimen vedot kaivautuvat paksussa maalissa hurjistuneen syvälle, välillä ne kieppuvat leppeämmin pinnalla. Valo kuljettaa väriä - viiva kertoo tarinaa.
 

Etusivulle