Koulutukseltani olen taidemaalari. Työskentelen useilla eri materiaaleilla – maalaan väreillä, kasvikuiduilla, valolla. Valitsen työskentelyssä tekniikan kulloisenkin aiheen mukaan. Tällä hetkellä pääpaino on valokuvauksessa. 

Olen kiinnostunut luonnon muodoista ja yksityiskohdista: hyönteisten jäljistä, veden heijastuksista, varjoista, puiden kuorista, kivistä. Ihminen vilahtaa teoksissani kuin sattumalta, varjona, hahmona, joka välttelee pääosaa, poissaolevana. Kiinnostavaa on viivojen ja pintojen suhde toisiinsa ja toisaalta viivattomat pinnat. Sattumalla on tärkeä osuus töissäni – houkuttelen sattumia esiin mutta pyrin siihen, etteivät ne hallitse minua.

 

 

AJANKOHTAISTA: SYVYYKSIÄ-SARJA (2007-2008)

Unista todellisuuteen, etsin kosketusta - pintaa, viivaa ja väriä. Muodot kertovat tunteista ja sulavat horisonttiin. Sukellan syvyyksiin pinnan alle - ihon alle. Viestit peittävät, paljastavat, pakenevat näkymättömiin ja sulavat varjoihin. 

Valokuvateokseni luotaavat maailmankuvaani maisemasta luontoon ja mieleen.

Työskentelen parhaillaan teossarjan parissa, joka on työnimeltään Syvyyksiä. Sarja jatkaa aiempaa kiinnostustani heijastuksiin veden pinnassa. Rajaukset ovat entistä tiukempia. Etsin aiheita yhä lähempää, niin kohteiden rajauksessa kuin myös fyysisesti: lähimmät olenkin löytänyt n. kolme askelta  työhuoneeni ovelta. Teossarja Syvyyksiä tulee esille Suomenlinnan Rantakasarmiin kesällä 2008, yhteisnäyttelyyn Paula Holopaisen, Marja Malin ja Carita Mauryn kanssa.

 

                               Valokuva, "Pintaa syvemmältä I", lambdavedos, 2007


                               Valokuva, "Pintaa syvemmältä II", lambdavedos, 2007

 

                               Valokuva, "Pintaa syvemmältä III", lambdavedos, 2007

 

 

 

 

 

KEIP-SARJA (2004-2005)

  

 

Valokuvat sarjasta Keip (2004-2005) koostuvat pyöreistä akryylille pohjustetuista valokuvista, joissa merkitykset ja maailmat syntyvät kuvan rajauksesta. Etsin monimerkityksisiä rakenteita maisemasta, luonnosta, ja tavoittelen tunnelmaa, joka on mahdollinen missä tahansa, kenen tahansa katsomana. Mikä on totta, mikä heijastusta, harhaa?

  

 

Pyöreä muoto, rajattu kuva avaa maailman, joka voi olla missä tahansa, koska tahansa. Tilan ja ajan käsitteet kumoutuvat, kun katsoja astuu sisään kuvaan, joka on tarkasti rajattu ja siten täysin tuntematon.  Emme voi tietää, mitä puuttuu, mikä jää näkemättä tai kertomatta.

Monet ajattelevat, että valokuva menettää merkityksensä, kun se on tuntematon, kun kuvattua paikkaa, aikaa tai henkilöä ei tunneta. Minkälaisen merkityksen välittää kuva, joka on täysin tuntematon pala maailmaa. Avaako se toisenlaisen maailman? Toisenlaisen näkökulman siihen?

Kuvaamani tilat ja maailmat ovat mistä tahansa, läheltä tai kaukaa. Maantieteellisellä sijainnilla ei ole enää merkitystä, ei sillä matkustanko kauas kuvaamaan vai ovatko kuvaamani maailmat todellisuudessa läheltä. Vieraan ja tuntemattoman, ja toisaalta tutun ja läheisen, tilat ja kokemukset vuorottelevat kuvissa.

Toisaalta kuvat ovat täysin subjektiivisia - rajauksen, kuvauspaikan, merkityksen suhteen. Toisaalta taas se, että ne voivat olla mitä tahansa, missä tahansa, koska tahansa, mahdollistaa niiden ymmärtämisen katsojan oman kokemuksen kautta. Maailma, joka rajatussa kuvassa avautuu, on täysin yksityinen, erityinen, henkilökohtainen. Se on vain yksityiskohta, pala tätä todellisuutta, jossa me elämme, mutta samalla kuvissa avautuu kokonainen toinen todellisuus kaikkine merkityksineen.